Luin Pekka Mannisen kirjan Peili ja minun täytyy sanoa, että se oli melko haasteellinen lukukokemus. Kirjassa seurataan päähenkilö Mirjamin elämää, joka on täynnä tragedioita ja groteskeja tapahtumia. Mirjam on erakoitunut saarelle ja yrittää selviytyä menneisyyden traumoista, kuten epäonnistuneesta liitosta ja abortista.
Kirjan mottona on Edgar Allan Poen Korppi-runosta katkelma, joka tuo kirjaan korpin motiivin. Korppi symboloi rakkaan menettämisen tuskaa ja kansanperinteessä sitä ajatellaan ennustavan onnettomuuksia. Mirjamille korppi on erityinen, sillä se on hänen ainoa ystävä saarella.
Kirjan tapahtumat ovat melko groteskeja ja aiheet herättivät minussa epämukavan olon. Kirjassa käsitellään muun muassa raiskauksia, murhia, alistamista, eläimiin sekaantumista ja lapsenmurhaa. Lisäksi kerronta oli tönkköä ja teoksessa oli paljon kirjoitus- ja asiavirheitä.
Vaikka kirjan aiheet olivatkin raskaita, en kuitenkaan pystynyt samaistumaan henkilöhahmoihin. Mirjamin kasvuprosessille ja itsetutkiskelulle ei jäänyt tarpeeksi tilaa, sillä kirjassa keskityttiin enemmän groteskeihin tapahtumiin kuin henkilöiden kehitykseen.
Kaiken kaikkiaan, Peili oli haasteellinen lukukokemus ja en voi suositella sitä herkille lukijoille.
