Minulla oli ilo lukea Amin Maaloufin esikoisteosta Leo Afrikkalainen, joka on muistelmamuotoon kirjoitettu runsas seikkailukertomus. Kirja kertoo päähenkilö Hasan al-Wassan/Johannes Leo Africanuksen elämäntarinan, joka on niin tapahtumarikas, että lukiessani meni pää pyörälle. Teos liikkuu ajallisesti, paikallisesti ja historiallisesti niin laajalla alalla, että ennen lukemista pelkäsin, että saanko siihen tarpeeksi tarttumapintaa. Tämä piirre viehätti teoksessa, sillä sen runsaus pakotti lukemaan tarkkaavaisesti ja koin lukiessani suurta iloa, tuntui että kirja viihdytti ja sivisti samanaikaisesti.
Luvut oli jaettu vuosien mukaan ja ne oli nimetty aina kulloisenkin tarinan mukaisesti, vaurauden vuosi, salajuonen vuosi, kaappauksen vuosi ja niin edelleen. Lukujen alussa oli myös merkitty vuosiluvut tarkkaan sekä gregoriaarisen että islamilaisen kalenterin mukaisesti. Vaikka teksti oli kirjoitettu muistelmina Leon pojalle, itse tarina etenee kronologisesti eteenpäin alkean vuodesta 1488 ja päättyen vuoteen 1527. Sen lisäksi pääluvut oli jaettu paikkakuntien mukaan, missä Leo kulloinkin pääasiallisesti vaikutti: Granadan kirja, Fésin kirja, Kairon kirja ja Rooman kirja.
Teoksen suurimpia teemoja ovat juuri uskontojen ja erilaisten kulttuurien yhteentörmäys. Mitä tehdään idässä ja mitä lännessä, suvaitaanko toiseutta ja vierasta käytöstä. Kuka omistaa toisen ihmisen? Voiko orja olla joskus vapaampi kuin uskonnollisten dogmien alla elävä ihminen? Ei mitään pieniä kysymyksiä, mutta tässä teoksessa tuntuu olevan kaikkea. Rakkautta, sotaa, elämän viisauksia, seikkailua ja historiallisiin tapahtumiin nojaava pohja.
Suosittelen Leo Afrikkalaista niille, jotka lisäävät mieluummin vähän enemmän kuin vähemmän mausteita. Kirja on valitettavasti alati ajankohtainen. Uskonsotien (tai sotien ylipäänsä) järjettömyys näyttäytyy yksilötasolla jopa siinä, ettei päähenkilö aina itsekään tunnu tietävän kenen sulttaanin, hallitsijan, paavin tai auktoriteettihahmon nimeen hän eniten tukeutuisi. Hän tuntuu tulevan kaikkien kanssa toimeen, siksi hänet lähetetään ympäriinsä sopimaan kauppasuhteista, rauhasta ja selvittämään kiistoja. Hän on diplomaatti, hyvin kielitaitoinen ja sivistynyt mies. Rakkaudessa kiihkeä, ja teoksen romanttisuus toi hyvää vastapainoa tylsemmille ”sotajutuille”. Ihmissuhteet yhteiskunnan myllerryksissä ovat aina kiinnostavaa luettavaa.